Tekstiä Kuparisten sukuseuran matkasta Karjalaan 2008

         ___________________________________________________________________________

    Kupariset Äänisen aalloilla

Kuparisten sukuseuran tämänvuotinen matka rajantakaiseen Karjalaan suuntautui tällä kertaa aivan uusille seuduille, jossa monet matkaajat
eivät olleet ennen käyneet. Johtavana ajatuksena oli mennä Laatokan taakse ja tutkailla Kollaan, Petroskoin, Aunuksen maisemia,
kun aiemmin on keskitytty suvun juurille, jotka ovat Laatokan länsipuolella pääasiassa Antreassa ja Sakkolassa.
Tälle viisi päivää kestäneelle matkalle osallistui 31 reissaajaa. Ilmatkin olivat suosiolliset ja vain kerran sadekuuro
keskeytti hyvin alkaneen uintiretken Laatokan takana olevilla upeilla uimarannoilla.

Tuntemattoman sotilaan jäljillä

Matkasimme Kiteen ja Tohmajärven kautta Niiralan raja-asemalle, jonka kautta pääsimme tällä kertaa sujuvasti
Sortavalaan. Pienten vastoinkäymisten jälkeen ja illallisen jälkeen suurin osa 31 hengen joukostamme vietti iltaa
Laatokan rannalla vanhasta sahasta upeaksi hotelli-ravintolaksi saneeratun Piipun pihan patiolla ilta-auringon ja
lempeän kesätuulen muuttaessa hiljalleen illan autereiseksi usvaksi. Muutenkin Sortavala on todella kaunis ja
suomalainen kaupunki ja tämä näkyy monissa rakennuksissa ja patsaissa.

Jatkoimme aamulla Harlun kautta Impilahdelle Laatokan jylhiä rantamaisemia seuraillen Suistamon, Soanlahden ja Suojärven pitäjien
alueiden jäädessä pohjoispuolellemme.Läskelässä Jäniskosken komeat kuohut suorastaan pysäyttivät ja jokainen kaivoi pikaisesti kamerat esiin.
Sillan toisella puolella taas oli sykähdyttävän tyyni maisema aivan kuin postikortista.

Läskelän jälkeen käännyttiin kohti Petroskoita, jonne matkasimme Suojärven kautta. Matkalle seisahduimme ensin Koirinojalla,
jonka suunnassa käytiin talvisodassa ankaria taisteluja, joista merkkinä ovat monet seudulle pystytetyt venäläiset muistomerkit.
Kesäkuussa 2000 paljastettiin kookas talvisodan muistomerkki, jonka suunnitteli petroskoilainen Leo Lankinen.
Paljastustilaisuudessa oli läsnä myös Suomen silloinen pääministeri Paavo Lipponen. Laatokan Karjalan taisteluissa
kaatui noin 35 000 neuvostosotilasta ja 5000-6000 suomalaista.

Jatkoimme Koirinojalta suoraan Kollaalle, jossa pysähdyimme muistelemaan Talvisodan kunniakkaalle taistelupaikalle Kollaanjoelle,
jossa kommodori evp. Teuvo Kuparinen kertoi taistelujen yksityiskohdista kiinnostuneille kuulijoille.

Kizhin saari maineensa veroinen

Aamulla olikin edessä reissun yksi kohokohdista eli risteily Ääniselle ja Kizhin saarelle, jonne matka kesti runsaan tunnin.

Nykyään tämä noin kilometrin levyinen ja 7 km pitkä saari on syrjässä, mutta aikanaan 1400-luvulla saari oli alueellinen keskus eli pogosta.
Saarella sijaitsee Venäjän tunnetuin puukirkko. Koko Kizhi kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon, johon Venäjällä kuuluu lisäksi vain
Kreml Moskovassa sekä Pietarin vanha keskusta. Kuuluisa 22-kupolinen pääkirkko valmistui 1714 ja se on rakennettu pelkästään
puusta ilman yhtäkään rautanaulaa. Valitettavasti emme päässeet sinne sisälle meneillään olevan remontin takia.

Ainoana mainittavana haittana Kizhillä oli kyykäärmeiden runsas esiintyminen, josta opaskin vielä erikseen varoitteli.

Illansuussa palattiin Petroskoihin, tuohon 280 000 asukkaan kaupunkiin, joka perustettiin 1703 Pietari Suuren toimesta.
Jatkosodan aikana vuonna 1941 lokakuun alussa Karjalan armeija valtasi Karjalan pääkaupungin ja kaupungin
nimi muutettiin Äänislinnaksi ja neuvostovallan kaikki merkit poistettiin.

Paluumatkalla oli tunnelmaa

Paluumatkaan kulutimme kaksi päivää, sillä kun Kupariset lähtevät matkalle, niin turhaa kiirettä ei pidetä.
Kiersimme aluksi Aunuksen kautta Sortavalaan, josta yöpymisen jälkeen tulimme Käkisalmen kautta Sakkolaan ja Viipuriin.
Varsinkin Sortavalan ja Käkisalmen välinen tieosuus on aina yhtä ihastuttava ja erilaisia tunteita herättävä.

Käkisalmen markkinoilta löysin pikku tyttärelleni aivan upean mekon, jonka hän on onnistunut sotkemaan jo moneen kertaan.
Sakkolassa Teuvo Kuparinen kertoi monta mielenkiintoista yksityiskohtaa sukumme vaiheista ja Kiviniemen koski on aina yhtä komea.
Viipurissa tuli jo kotiolotkin mieleen ja ei muuta kuin pellavakauppaan tuliaisia ostamaan kuten moni muukin.

Bussin etuosassa mietimme jo tulkkimme Erkki Kokon, jonka äiti on omaa sukuaan Antrean kuparisia sekä sotilasasiantuntijamme
Teuvo Kuparisen kanssa ensi kesän matkaa. Pienen harkinnan jälkeen tuntui menomatka Karjalan kautta Novgorodiin ja paluu
Viron kautta takaisin oikein hyvältä vaihtoehdolta.

Kiitokset kaikille matkaajille ja erityisesti sotilasasiantuntija Teuvolle ja tulkille Erkille, joiden osaamista tarvittiin useaan otteeseen.

Ossi Kuparinen

________________________________________________________________________________________________