Tekstiä Kuparisten sukuseuran matkasta Karjalaan 2008
___________________________________________________________________________
Kuparisten
sukuseuran tämänvuotinen matka rajantakaiseen Karjalaan
suuntautui tällä kertaa aivan uusille seuduille, jossa
monet matkaajat
eivät olleet ennen käyneet. Johtavana
ajatuksena oli mennä Laatokan taakse ja tutkailla Kollaan,
Petroskoin, Aunuksen maisemia,
kun aiemmin on keskitytty suvun
juurille, jotka ovat Laatokan länsipuolella pääasiassa
Antreassa ja Sakkolassa.
Tälle viisi päivää
kestäneelle matkalle osallistui 31 reissaajaa. Ilmatkin olivat
suosiolliset ja vain kerran sadekuuro
keskeytti hyvin alkaneen
uintiretken Laatokan takana olevilla upeilla uimarannoilla.
Matkasimme
Kiteen ja Tohmajärven kautta Niiralan raja-asemalle, jonka
kautta pääsimme tällä kertaa sujuvasti
Sortavalaan. Pienten vastoinkäymisten jälkeen ja
illallisen jälkeen suurin osa 31 hengen joukostamme vietti iltaa
Laatokan rannalla vanhasta sahasta upeaksi hotelli-ravintolaksi
saneeratun Piipun pihan patiolla ilta-auringon ja
lempeän
kesätuulen muuttaessa hiljalleen illan autereiseksi usvaksi.
Muutenkin Sortavala on todella kaunis ja
suomalainen kaupunki ja tämä
näkyy monissa rakennuksissa ja patsaissa.
Jatkoimme
aamulla Harlun kautta Impilahdelle Laatokan jylhiä rantamaisemia
seuraillen Suistamon, Soanlahden ja Suojärven pitäjien
alueiden jäädessä pohjoispuolellemme.Läskelässä
Jäniskosken komeat kuohut suorastaan pysäyttivät ja
jokainen kaivoi pikaisesti kamerat esiin.
Sillan toisella puolella
taas oli sykähdyttävän tyyni maisema aivan kuin
postikortista.
Läskelän
jälkeen käännyttiin kohti Petroskoita, jonne
matkasimme Suojärven kautta. Matkalle seisahduimme ensin
Koirinojalla,
jonka suunnassa käytiin talvisodassa ankaria
taisteluja, joista merkkinä ovat monet seudulle pystytetyt
venäläiset muistomerkit.
Kesäkuussa 2000 paljastettiin
kookas talvisodan muistomerkki, jonka suunnitteli petroskoilainen Leo
Lankinen.
Paljastustilaisuudessa oli läsnä myös Suomen
silloinen pääministeri Paavo Lipponen. Laatokan Karjalan
taisteluissa
kaatui noin 35 000 neuvostosotilasta ja 5000-6000
suomalaista.
Jatkoimme
Koirinojalta suoraan Kollaalle, jossa pysähdyimme muistelemaan
Talvisodan kunniakkaalle taistelupaikalle Kollaanjoelle,
jossa
kommodori evp. Teuvo Kuparinen kertoi taistelujen yksityiskohdista
kiinnostuneille kuulijoille.
Aamulla
olikin edessä reissun yksi kohokohdista eli risteily Ääniselle
ja Kizhin saarelle, jonne matka kesti runsaan tunnin.
Nykyään
tämä noin kilometrin levyinen ja 7 km pitkä saari on
syrjässä, mutta aikanaan 1400-luvulla saari oli alueellinen
keskus eli pogosta.
Saarella sijaitsee Venäjän tunnetuin
puukirkko. Koko Kizhi kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon,
johon Venäjällä kuuluu lisäksi vain
Kreml
Moskovassa sekä Pietarin vanha keskusta. Kuuluisa 22-kupolinen
pääkirkko valmistui 1714 ja se on rakennettu pelkästään
puusta ilman yhtäkään rautanaulaa. Valitettavasti emme
päässeet sinne sisälle meneillään olevan
remontin takia.
Ainoana mainittavana haittana Kizhillä oli kyykäärmeiden runsas esiintyminen, josta opaskin vielä erikseen varoitteli.
Illansuussa
palattiin Petroskoihin, tuohon 280 000 asukkaan kaupunkiin, joka
perustettiin 1703 Pietari Suuren toimesta.
Jatkosodan aikana vuonna
1941 lokakuun alussa Karjalan armeija valtasi Karjalan pääkaupungin
ja kaupungin
nimi muutettiin Äänislinnaksi ja
neuvostovallan kaikki merkit poistettiin.
Paluumatkaan
kulutimme kaksi päivää, sillä kun Kupariset
lähtevät matkalle, niin turhaa kiirettä ei pidetä.
Kiersimme aluksi Aunuksen kautta Sortavalaan, josta yöpymisen
jälkeen tulimme Käkisalmen kautta Sakkolaan ja Viipuriin.
Varsinkin Sortavalan ja Käkisalmen välinen tieosuus on aina
yhtä ihastuttava ja erilaisia tunteita herättävä.
Käkisalmen
markkinoilta löysin pikku tyttärelleni aivan upean mekon,
jonka hän on onnistunut sotkemaan jo moneen kertaan.
Sakkolassa
Teuvo Kuparinen kertoi monta mielenkiintoista yksityiskohtaa sukumme
vaiheista ja Kiviniemen koski on aina yhtä komea.
Viipurissa
tuli jo kotiolotkin mieleen ja ei muuta kuin pellavakauppaan
tuliaisia ostamaan kuten moni muukin.
Bussin
etuosassa mietimme jo tulkkimme Erkki Kokon, jonka äiti on omaa
sukuaan Antrean kuparisia sekä sotilasasiantuntijamme
Teuvo
Kuparisen kanssa ensi kesän matkaa. Pienen harkinnan jälkeen
tuntui menomatka Karjalan kautta Novgorodiin ja paluu
Viron kautta
takaisin oikein hyvältä vaihtoehdolta.
Kiitokset kaikille matkaajille ja erityisesti sotilasasiantuntija Teuvolle ja tulkille Erkille, joiden osaamista tarvittiin useaan otteeseen.
Ossi Kuparinen
________________________________________________________________________________________________