vaakuna
logo
karjala
  Uutiset Tänään Suku Historia Kartat Kuvat Liittyminen Palaute Runoja Tuotteet  Linkkejä

 
Kupariset - ketä ja mistä?

Nimen uskotaan johtuvan maa-aineksesta. Nen-pääte kertoo muinaiskarjalaisesta  sukunimestä. Milloin ja missä nimi on ensi kerran tullut käyttöön, ei varmuudella tiedetä. Jäljet johtavat Saimaan ja Laatokan väliselle alueelle, Vuoksen virran rannoille. Antreassa on v. 1543 merkitty maakirjaan Jöns Kuparin, Juho Kuparinen suomeksi käännettynä.  Hän lienee ensimmäinen varmasti todettu nimenkantaja. Nimen erilaiset kirjoitustavat tulevat siitä, että hallinto ja virkamiehet olivat välistä ruotsalaisia ja välistä venäläisiä. Useimmiten he eivät osanneet kansankieltä, eivätkä ihmiset taitaneet kirjoitusta.

Suvun uskotaan lähteneen liikkeelle Laatokan rannoilta viime vuosituhannen alussa. Kaskiviljely, eränkäynti ja kaupparetket ovat siirtäneet asutusta vähitellen pohjoiseen päin. Saimaan vesistö näyttää pysäyttäneen muuttoliikkeen. 1500-luvun alkupuolella on Kuparisia todettu Juvalla, Pellosniemellä Mikkelin eteläpuolella, Jääskessä ja Antreassa. Uskotaan, että ihmiset ovat
tulleet Vuoksea pitkin alaspäin kunnes Pähkinäsaaren raja tuli vastaan. Pähkinäsaaren rauhan raja 1323 jakoi Karjalan kahtia. Ruotsin Karjalaan kuuluivat mm. Jääski, Antrea, Äyräpää ja Muolaa; Venjän Karjalaan mm.Räisälä, Vuoksenranta, Sakkola ja Rautu. Erästävät ja kauppamiehet lienevät ylittäneen rajaa melko vapaasti. Rajan sijainnista Ruotsi ja venäjä olivat eri mieltä. Verottajat pitivät huolta, että verot tuli maksettua. Verovoudit ja kasakat eivät
armoa tunteneet.


Sodat ja Stolbovan rauha

Karjalan historia on sotien historiaa. Noin sata sotaa ja vihanpitoa on merkitty aikakirjoihin. Ryöstöretket lisäksi. Vainon aikana asukkaat sinnittelivät piilopirteissä. Stolbovan rauhassa
1617 koko Käkisalmen lääni joutui ruotsalaisten hallintaan. Venäjän Karjalan pääosin
ortodoksinen väestö törmäsi Ruotsin Karjalan luterilaisen uskonnon kanssa. Tuloksena oli, että ortodoksit alkoivat siirtyä itään Venäjän hallitsemille alueille, Aunukseen ja aina Tverin kuvernementtiin saakka, jossa vieläkin asustelee 20-30 -tuhatta Karjalasta tulleiden jälkeläistä.


Muuttoliike jätti tyhjilleen suuren osan Käkisalmen läänistä. Tälle alueelle Ruotsin valtio
houkutteli uusia asukkaita Ruotsin Karjalan puolelta ja muualtakin Suomesta. Näissä vaiheissa lienevät muinoiset Kuparisen ukot tarttuneet tarjoukseen ja lähteneet uusille asuinsijoille. Ehkä pojat olivat vapaampia siirtymään, ensin vuokraviljelijöiksi ja sitten omille tiloille.


Maa ei tuolloin paljon maksanut. Tärkeintä kruunulle oli saada maa tuottamaan verotuloja
uusien sotahankkeiden toteuttamiseksi. Näin Kuparisten sukua tuli Sakkolan Petäjärvelle ja
sieltä Lapinlahteen, johon muodostui vahva sukuyhteisö. Osa Vuokselaa, Pyhäjärvi ja
Metsäpirtti kuuluivat tuolloin Sakkolan pitäjään. Näin Kuparisten suvun vahva asuinalue muodostui Vuoksen varsille, tihentyminään Antrea, Äyräpää ja Heinjoki. Antrean Sintolaan
asettui useita Kuparisen suvun ihmisiä. Alavirtaan päin Vuosalmi, Vuoksela, Sakkola, Metsäpirtti ja Rautu saivat nekin oman osansa. Suvun eri sukuhaaroja on levinnyt muihinkin Karjalankannaksen pitäjiin.


Ankaraa eloa

Sodat, hävitysretket, kulkutaudit, ankara lahjoitusmaa-aika ja katovuodet rasittivat
tavattomasti ihmisiä. Vain puolet syntyneistä vietti 3-vuotispäiviään. Ihmisten keski-ikä oli
noin 50 vuotta. Verottaja vie liki puolet vuoden tulosta - yleensä tuotteina, sillä rahaa oli hyvin vähän. Hovin robottipäivä oli pitkä: se alkoi auringon noususta ja päättyi päivän laskuun. Työ tehtiin omin eväin ja välinein. Piiskuupetäjät olivat valmiina, ja raippa viuhui varsin helposti.
Eräs hovin herra määräsi, että alustalainen sai avioitua vain hänen luvallaan. Hän pidätti
itselleen ensimmäisen yön oikeuden.


Taistelut kauppareittien hallinnasta jatkuivat. Suuri pohjansota oli tulossa 1700- luvun alkupuolella. Oli Pikkuviha ja sitten Suomen sota 1800-luvun alussa, jossa Suomi joutui kokonaan Venäjän hallintaan yli 100 vuoden ajaksi. Viipurin linna ja Käkisalmen linna piirityksineen näyttelivät merkittävää osaa näissä taisteluissa.

Entäs sitten?

Venäjän vallankumouksen melskeissä Suomi irrottautui Venäjän suurruhtinaskunnan asemasta
ja itsenäistyi 1917. Itsenäisyyden alkuvuodet olivat raja-alueilla hyvin rauhatonta aikaa. 1920-1930 -lukujen taitteessa vallitsi maailmanlaajuinen lamakausi. Se veti monen rahkeet tiukille. Sanomalehtien ilmoitussivut täyttyivät pakkohuutokauppa-ilmoituksista, ja moni
maatila joutui suuryhtiöiden ja pankkien omistukseen.


Elintaso alkoi nousta 30-luvun puolivälissä. Kupariset pysyivät asuinalueillaan, osallistuivat tarmokkaasti kunnalliseen elämään ja erilaisiin harrastuksiin. Verenveto musiikkiin, lauluun, urheiluun, koulutoimeen ja seuratoimintaan oli vahvaa. Käsistään taitavina Kuparisia esiintyi kädentaitoihin liittyvissä ammateissa. Myös liikemiestaitoja tuli näkyviin. Kuparisten sukuseura pyrkii kokoamaan sotien seurauksena hajalleen joutunutta sukua uudelleen yhteyteen toistensa kanssa ja siirtämään tietoa menneistä sukupolvista tähän päivään ja huomiseen. On ilo löytää uusia sukulaisia ja kuulua joukkoon.

Toivo Kuparinen, Imatra