KUPARISTEN SUKUSEURA RY SUKUSEURAMATKA (1)

                   VIIPURIIN JA SAKKOLAAN

                   26. – 29.7.2007 Anja Keinänen

                            

Bussin matka oli alkanut Tampereelta aamulla klo 5.00. Helsingin rautatientorilta nousemme bussiin klo 7.30.

Yhdet kahvit huoltoaseman baarissa ja pysähtymättä Vaalimaalla ajamme Suomen ja Venäjän tullimuodollisuuksien läpi Viipurin Sorvalin valintaan. Teemme tarvittavat ostokset ja rahavaihdot. Kaarramme Monrepos’n puiston kautta Viipurihotelliin. Majoitumme hotelliin rivakasti ja ruokailemme hotellin ravintolassa. Kaikki eivät olleet käyneet aikaisemmin Viipurin Pyöreässä Tornissa, joten suuntaamme sinne askeleemme. Paikka on historiaa.

PE 27.7.2007

Aamulla saamme havaita, että kaikki ikkuna auki nukkuneet ovat saaneet kokovartalorokotukset paikallisilta hyttysiltä. Aamupalan jälkeen kupariset kumppaneineineen bussiin ja kohti Antreaa. Poikkeamme matkalla Ihantalan taistelujen muistomerkillä ja toteamme ilmojen haltijan suosivan meitä.

Antreassa Kuukaupin sillalla tähystimme taivaanrannasa häämöttävää Kuparsaarta kohti. Seuraavaksi olemme Antrean kirkonmäellä. Jäljellä on vain kaariportti, jonka alitse nousemme itse mäelle. Auringon paisteessa syömme bussikuski Markun grillaamat makkarat ja keittämät kahvit pullineen.

Paikallisväriä antaa paikallinen kissa ja “maatuskan” narussa taluttama lehmä.

Seuraava kohde on Räisälän kirkko – ja ulkoapäin aivan ehjänä. Sisällä odottaa yllätys. Kirkko on uudelleen sisustettu elokuvateatteriksi ja tanssisaliksi esiintymislavoineen.

Jatkaessamme matkaa bussin ikkunasta näkyy salamointia ja musta pilvi edessäpäin. Hetken päästä vettä tulee kuin saavista kaataen. Bussi kaartaa Sakkolan kirkonmäelle, mutta halukkaita ulos vesisateeseen ei löydy. Jatkamme kohti Haparaista ja Keljan taistelupaikkaa. Emme ehdi seppeleen laskuun, vieraat tulevat vastaan. Sade on kuitenkin hellittänyt ja jalkaudumme metsikköön. Löydämme puun juurelle lasketun seppeleen. Venäjän viranomaiset eivät olleet antaneet lupaa muistomerkin pystyttämiselle. Teuvo kertoilee paikalla käydyn taistelun kulkua – joulupäivän aamuna alkanutta.

Kierrämme uudestaan Sakkolan kirkonmäelle ja muutamat rohkeimmat jalkautuvat märkään heinikkoon valokuvia ottamaan.

Matkalla Igora hotelliin poikkeamme Kiviniemessä paikalliseen kauppaan ja osa matkaajista kaupan yhteydessä olevalle ulkoterassille. Koski kuohuaa kuten ennenkin.

Bussista katsellen tutustumme mm Paskamäkeen, Kuoleman laaksoon ja Saijat-jokeen (vanha rajajoki). Sen verran olemme myöhässä, että päivällistä Igora hotellissa siirrämme vähän myöhemmäksi.

Hajaannumme illalla kuka minnekin, me (Anja, Oili, Outi ja Juha) pelaamaan kanastaa hotellin baariin.

LA 28.7.2007

Lauantaiaamuna joukkomme suuntaa kohti Raudun kirkonkylää. Tutustumme aidan takaa katsellen Taipaleen jokeen. Paikalliset olivat laittaneet tielle portin ja sen lukkoon. Laatokan rannalle pääsemme bussilla – huh-huh – olipa mäki bussilla ajettavaksi. Osa joukosta on viisaasti ottanut uimapuvun mukaan ja virkistää itseään Laatokassa uimalla. Sanovat veden olleen lämmintä ja virkistävää.

Riiskan ohi ajamme pysähtymättä. Lapinlahteen löydämme. Juoksemme kamalaa puuaidan viertä. Juhan ja Teuvon opastamana löydämme äijän (Juho Kuparisen) talon. Paikalla on kesäasukas Anja. Halaukset ja pienet tuliaiset, muutama valokuva ja navetan nurkalta multaa ja pari kiveä isille tuliaisiksi. Sitten puolijuoksua takaisin bussille. Hotellilla vaatteiden vaihto ja suunta kohti Sakkola-juhlia Kiviniemessä. Myöhästymme, emme saa enää kahvia ja pullaa. Puoli neljä olisi kahvi valmista, tulkaa silloin.

Penkit ja tuolit rannalla, juhlaväki asettuu paikoilleen. Löytyy tuttuja aikaisemmilta juhlilta ja kuuluu iloinen puheensorina. Tervetuliaispuhe ja sitten yhteislaulu “Kotimaani onpi Suomi”. Gromovon koulun oppilaat aloittavat laulu- ja tanssisikermänsä. Aurinko häipyy ja musta pilvi lähestyy vauhdilla. Vettä tulee taivaan täydeltä. Väki alkaa siirtyä kohti ravintola Losevoa samoin esiintyjät. Katselemme toisiamme, kukahan jää viimeiseksi istumaan. Otetaanko kilpailu miss märkäpuku? Tulee virallinen ilmoitus – juhlat siirretään sisälle. Ihmiset täyttävät varatun elokuvateatterin.

Menemme vapaaehtoisesti viimeiselle penkkiriville. Gromovon oppilaat jatkavat ohjelmanumeroaan. Juhlapuhuja Juha Kuisma on valmistanut puheen, jonka mukana olijat ymmärtävät. Karjalaisuus ja kotipaikkakäynnit on tunnetila, jolle ei löydy sanoja. Sen ymmärtävät vain ne, jotka ovat sen kokeneet. Vaikka puhe kiinnostaa,

niin kastuneiden vaatteiden ja suuren ihmisjoukon aikaansaama sisäilma alkaa tehdä tehtäväänsä. Yhden ja toisen pää alkaa nuokkua.

Juhlat päättyvät kuten aina Karjalaisten lauluun. Iloinen puheensorina saattelee meidät taas bussille ja huomaamme – emme ehtineet kahville, koska juhlat venyivät sateen takia. No nyt on kiire, ettemme myöhästy ruokailusta. Saamme kuulla, että paikalla pitää olla 10 vaille kuusi. Siellähän me sitten olemme ajoissa.

Resviarian edustaja tarjoaa meille samppanjat ja kiittelee matkailijoita. Ruokailun jälkeen pitää sitten valita – menemmekö Kiviniemeen laulamaan vai jäämmekö hotellille kuuntelemaan orkesteria. Osa lähtee Kiviniemeen, me jäämme hotellille.

Lepäämme hetken ja sitten serkut ja pikkuserkut suuntaamme ravintola Bistroon.

Orkesteri soittaa. Tilaamme pöytään pari samppanjapulloa illan alkajaisiksi. Tanssilattia on tyhjä, joten se on täytettävä tanssijoilla. Myöhemmin illalla osa Kiviniemeen menijöistä ehtii vielä tännekin.

SU 29.7.2007

Sunnuntaiaamu aamiaisineen koittaa, on kotiinlähdön aika. Toinen suomalaisbussi on jo lähtövalmiina. On jotakin hämminkiä, ei pääse lähtemään. Sinne menevät myös meidän Markku ja Ossi. Myös me alamme olla lähtövalmiita klo 9.15 kuten sovittu.

Puolisen tuntia odottelua, Markku ja Ossi tulevat ja pääsemme starttaamaan. Resviarian edustaja ei ollut tykännyt toisen suomalaisbussin kuljettajan juhlinnasta edellisiltana ja vaati alkoholitestiä. Markku ja Ossi sanoivat, että kukaan ei työpaikalla saa olla humalassa, joten kaikki pitää testata myös Resviarian edustaja.

Testaajaa vain ei ollut saatavilla, miliisillä ei ollut tarvittavia laitteita. Olisi pitänyt

Lähteä jonnekin sairaalaan. No, keskustelujen jälkeen tyydyttiin puolen tunnin odotteluun molemmin puolin.

Eilen emme ehtineet Petäjärvelle, joten nokka sinne tänään. Löydämme Petäjärven aseman ja Teuvon kotipaikan. Käymme sen koko joukolla tarkistamassa.

Poikkeamme vielä Ristikivelle. Se on Pähkinäsaaren rauhan v 1323 rajapyykki. Alun perin ollut keskellä suota. Siitä kohdin veneet vedettiin maata pitkin rajajokien välillä. Ison kiven päälle oli hakattu ristit kiveen.

Summan taistelujen paikalle ajamme bussilla venäläisten tekemää hyvää hiekkatietä. Alue on venäläisillä sotilasaluetta. Pääsemme sinne, koska on sunnuntai eikä paikalla ole ketään. Mannerheimin linjan Poppius-bunkkerilla otamme yhteiskuvan joukosta.

Terijoella meinaa matka tyssätä, kun sillan alikululle on merkitty korkeudeksi 3,5 m. Bussi ei ehkä mahtuisi alitse. Mutta muutakaan reittiä ei ole. No jos merkki vaikka vähän liioittelee, Ossi ja Teuvo ulos tarkistamaan, milloin bussin katto kolahtaa. Hissukseen etenemme ja ihmeellisesti me pääsemme toiselle puolen. Olemme Terijoella. Hetken päästä on miliisi käsi pystyssä, ei tänne päin. Paikallisilla on joku juhla menossa ja sinne on pääsy estetty myös toiselta suunnalta. No, sitten vain kohti Viipuria. Poikkeamme kuitenkin Terijoen hiekkarannalle rakennettuun uuteen ja hienoon ravintolaan. Vessa on kertakaikkiaan ylellinen – ruusunterälehtiä vesimaljassa. Siistiä ja ylellistä joka kohdassa.

Liikenne on hirvittävää – autot ajavat lujaa. Henkemme kaupalla juoksemme tien yli takaisin bussille.

Markku soittaa Vesilahden Liikenteen kuljettajalle ja kuulee, että rajalla on hirveä tungos, ovat odottaneet karvan auki neljä tuntia. Päätämme viettää mieluummin aikaamme Viipurissa ja poikkeamme sinne pariksi tunniksi. Käymme ensin syömässä Pyöreässä tornissa ja sitten ostoksille Kauppahalliin. Outi löytää “Puuman” kengät ja minä vyön Antille. Oili “säkillisen” karamellejä ja Juha samppanjalasit. Yritämme ulos kauppahallista, mutta ovet ovatkin jo kiinni – no sivuovesta pääsee vielä ulos. Halli suljettiin kuudelta. Osa retkeläisistä löysi torilta koreja kotiinviemisiksi ja osa löysi ostettavaa pellavakaupasta, Nyt sitten vielä Sorvalin valintamyymälään. Kassien kanssa sieltäkin ulos tullaan.

Jännitys aina kasvaa, kun rajaa lähestytään. Ajamme liian lähelle tullia ja niin virkailija palauttaa meidät takaisinpäin odottelemaan. Lopulta on sitten meidän vuoro. Jälleen aakkosjärjestykseen riviin ja yksitellen tullimiehen syynättäväksi. Vielä yksi tarkistus Venäjän rajalla, nuori ilmeetön poika tulee bussiin ja tarkistaa, että meillä on passissa kaksi leimaa – tulo ja lähtö.

Pääsemme läpi ja odotamme pysähdystä taxfree-kauppaan. Juoksemme ovelle ja saamme lukea “myymälä suljettu tauon takia”. Pitäisi odottaa avautumista 20 minuuttia. Emme odota, jatkamme Suomen tulliin. Mietimme mitä sanomme, jos Suomen tulli vielä kysyy, onko tullattavaa, se olisi jo rienausta, emmehän edes päässeet taxfree-kauppaan. No, ei kysy, kohtelias nuori mies tulee ja haluaa nähdä kuvasivun meidän passista. Se käy nopeasti.

Matkalaisilla alkaa jo kahvihammasta särkeä. Moni matkan varren kahvipaikka on jo kiinni. Lopulta poikkeamme yhteen ja saamme huomata, että tämä on vielä 15 minuuttia auki. Ostokset tapahtuvat nopeasti. Kahvit ja sämpylät maistuvat.

Noin klo 22.45 olemme Helsingissä Kiasman edessä. Osa meistä on jo lähellä kotia, toisilla kotimatkaa on vielä muutama tunti edessä.